Sunnuntaiaamuna starttasimme erinäisten hässäköiden jälkeen kohti Vilpertin kotimantuja. Matka sujui rattoisissa tunnelmissa ja ehkä hieman jännitystäkin oli ilmassa.
Perillä teimme tarvittavat paperityöt, joimme kahvit jotka talon emäntä oli keittänyt ja kattanut komean kahvipöydän. Jutustelimme taas ummet ja lammet hevosasiaa, Vilpertin kasvattajaa kuuntelisi ihan mielikseen vaikka päivän. Niin paljon asiaa ja kokemusta.
Koska kotimatka oli vielä edessä, aloimme lastauksen. Vilpertti päätti heti että etulastaus ei ole vaihtoehto hänelle, koska hänen arvoisat korvansa eivät mahdu oviaukosta sisälle. Etusillan ovessa on hieman matalampi sisäänmeno kuin takaluukussa. Aikamme vedimme ja työnsimme, Vilpertti seisoi alahuuli roikkuen etujalat sillalla ja pää juuri ja juuri trailerissa. Eikä mennyt eteenpäin.
Erävoitto 1-0 Vilpertille.
Purimme siis trailerista väliseinän irti ja takaluukulle. Sieltä Vilpertti päättikin kävellä ihan suoraan sisälle, kääntyi hyvin trailerissa ja laitoimme kaikessa rauhassa väliseinän paikalleen ja suljimme luukut.
Matka kotiin sujui hienosti, pysähdyimme Iisalmen ABCllä vessassa ja kuski haki kahvia. Tämän ajan Vilpertti seisoi hienosti trailerissa ja kurkki kirkkain silmin takaluukun raosta.
Kotitallilla, luukut auki ja Herra Maailmanmatkaaja käveli rauhassa ulos traikusta ja katseli rauhassa maisemia. Hyvin lunkisti hän käveli myös perässäni uuteen tarhaan, kävellä tallusteli tarhan ympäri, tutki pihattokatoksen, piehtaroi toisen kyljen ja kävi syömään. Ei draamaa.
Illalla menimme Annin kanssa hieman aikaisemmin ottamaan pojan sisälle ja harjailimme hieman, samoin kuin laittelimme ötökkämyrkkyjä ja hoitoöljyt harjanjuureen. Kaviot Vilpertti nostaa hienosti ja muutkin hoitotoimet sujuivat erinomaisin arvosanoin.
Muutamia kuviakin Anni taiteili pihalla. Esille niistä laitan tämän, lisää voitte katsoa
täältä.
