Toisena päivänä päädyimmekin pikku talutusharjoittelun päätteeksi pyöröaitaukseen. Siellä meni ihan odotetusti, Vilpertti mietti kovasti vastauksia kysymyksiin ja teki ratkaisuja edellisen elämänsä perusteella. Eli juoksi. Juoksi itsensä hikeenkin oikein reilusti. Ja sitten tajusi. Juoksemalla ei matka lopu, huomion keskittämällä ja rauhoittumalla lukemaan antamiani viestejä löytyi vastaukset. Pyörössä käytiin muutamana peräkkäisenä päivänä.
Sitten yhtenä päivänä päädyin sovittamaan olemassa olevaa satulaa ja se näyttäisi ainakin alkuun passaavan ihan ok. Samalla nakkasimme satulan päälle myös tenavan. Ja sehän ei ollut Vilpertin mielestä juttu eikä mikään. Hiukan katseli taakseen ensin mutta hyväksyi ajatuksen korvien takana keikkuvasta ihmisentaimesta ihan hienosti.
Sitten lähdinkin itse reissuun, sillä aikaa Vilpertin ajo-ominaisuuksia testailivat Anni ja Hanna, hienosti oli mennyt. Ainakin aluksi pidämme Vilpertillä vahvat kuolaimet ajossa sillä siitä huomaa että se on kiertänyt peltoa ja ravirataa, ohjalle myötääminen on uutta ja jonkin verran osaa myös painaa kuolaimelle. Pyrkimys on saada se edestä mahdollisimman keveäksi. Kyllä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olethan kohtelias, minäkin yritän. Kritiikkiä saa antaa ja perusteluja pyytää, mutta jos heittäydyt ilkeäksi niin kommenttisi poistetaan.